Osykin villasukka 2021

Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukiossa on välillä järjestetty villasukkien yhteisneulonta tempauksia ja kun kummilapsi toivoi että neuloisin hänenlle Osykin villasukat vuosimallia 2021 niin eihän sellaiseen pyyntöön voinut olla suostumatta.  Mukavaa että Osykissa on tällainen tempaus järjestetty jo muutamana vuonna peräkkäin. Ohje näihin sukkiin löytyy täältä. Ohje sivulta löytyy linkit myös muutamiin aiemmin neulottuihin malleihin. Värit valittiin toiveen mukaan ja aika nopsaan sukat valmistuivatkin 7-veljestä langoista ja olivat sopivan kokoiset ja väriset.

Malli: Osykin villasukka 2021
Lanka: Novitan 7-veljestä:
Vihreä( 325), valkoinen(011)
Puikot: 3,50mm
Paino: 117g

Hänen ylhäisyytensä x 2

Kun vihdoin sain neulottua yhden islantilaisen niin sainkin huomata, että niin sitä vain hurahdin minäkin näihin kaarrokeneuleisiin. Tällä kertaa lanka ei ole kuitenkaan islannin lopilankoja vaan halusin tytöille hieman pehmeämmän langan, jota olisi miellyttävä pitää myös vaikka lyhythihaisen paidan kaverina. Niinpä Langaksi valikoitui Dropsin Karisma lanka, joka sopi paksuutensa puolesta myös suoraan lettlopin tilalle tähän ihastuttavaan Hänen ylhäisyytensä paitaan, jonka ohje löytyy Védis Jónsdottirin kirjasta Islantilaisia Neuleita. No kuinka ollakaan en taaskaan tosiaankaan malttanut tehdä paitaa, vaan halusinkin tytöille neuletakit ja niinpä edessä oli jälleen jännittäviä hetkiä steekkaamisen kanssa. Toki se oli tälläkertaa jo helpompaa kun sen oli tehnyt jo aiemminkin. Ompelin koneella parikertaa lyhyellä pistolla edestakaisin, saattoi mennä kolmannenkin kerran, mutta eipäs toivon mukaan ala ainakaan purkaantumaan kovin helposti. Sitten vain sakset käteen ja puseron etumus halki.

Jotta paidat erottaisi toisistaan muutenkin kuin koon perusteella niin nappilistan, resorien ja kuvion tumman pohjavärin tein toiseen takkiin tummanvioletilla ja toisen tummansinisellä. Eihän siinä paljon eroa huomaa, ainakaan kuvissa. Hienoiseksi lisäeroksi ompelin helmaan erilaiset napit, niin erottaa ehkä sitten helpommin tytötkin omansa. Kokoja myös hieman sovelsin niin että pienempi on neulottu 2 ja 3 vuotiaiden mittoja yhdistellen, samoin isommassa on yhdistelty 4 ja 5 vuotiaan kokoja. Näin ollen neuleet mahtunevat päälle vielä ensisyksynäkin. Tokihan neuleita voi käyttää kesälläkin jos on hieman viileämpiä ilmoja.

Ihanat takit kyllä taas tulikin ja tytötkin olivat kyllä erittäin tyytyväisiä ja aina ilolla sovittamassa sitä mukaa kun neule edistyi. Voi sitä riemua kun oli vuoro saada oman neuletakki päälle ensimmäistä kertaa. Niin ja takithan ovat valmistuneet talvella kun luntakin oli vielä ihan kiitettävästi jäljellä, mikä osasta kuviakin käy selville. Takit ovat olleet aika paljonkin käytössä ja ovat hieman nyppyyntyneet käytössä, mitä voi toisaalta neuleilta aina jonkin verran odottaakin. Sehän ei menoa kuitenkaan hidasta ja ainahan nyppyjä voi halutessaan poistaa, jolloin takit on jälleen siistimmän näköisiä.

Malli : Hänen ylhäisyytensä( Védis Jónsdóttir:Islantilaisia neuleita)
Lanka: Drops Karisma
Valkoinen
Violetti 19
Pinkki 13
Tummansininen 75
Puikot: 4,50mm 
Koko: 2/3v ja 4/5v
Paino: 230g ja 270g

Siiveniskuja

Kun joulukiireistä oli selvitty, pääsin vihdoin aloittamaan elämäni ensimmäisen islantilaisen villapaidan neulomisen. Léttlopi-langat oli tilattu jo Marraskuun 2021 lopulla Black Friday tarjouksesta ja odotelleet että pääsisivät puikoille. Aivan ohjeen mukaiset sävyt ei tulleet, vaan hyvät värit sittenkin.

 Ensimmäiseksi malliksi valikoitui Lankavan ohje Siiveniskuja, koossa xxl. Se on ilmainen malli ja se löytyy lankavan ilmaisesta tuotekuvastosta 2021-2022. Sen voi tilata Lankavan sivuilta. 

Kerrankin maltoin tehdä pikaisen mallitilkun, josta totesin että kyllä se sinnepäin menee ja ei muuta kuin työn kimppuun. Alunperinkin olimme miehen kanssa tuumineet että paidan sijasta neuloisinkin villatakin vetoketjulla ja lisäsin 5 silmukkaa (2nurin, 1oikein, 2nurin) eteen keskelle steekkausta ja veroketjun ompelua varten. Takki valmistui aika joutuisasti, vaikkakin hihojen neulominen tuntui kestävän ikuisuuden. Jännittävin paikka oli taas steekkaus ja vetoketjun laitto. Nehän sujuivatkin tällä kertaa jopa yllättävänkin helposti, eikä ärräpäitäkään tainnut siinä touhussa kovin montaa karata.

Mies on kyllä tykännyt takistaan ja se on ollut lähes päivittäisessä käytössä valmistumisestaan asti ja tuntuu vain paranevan käytön mukaan. Hieman kaula-aukko on venynyt suuremmaksi, mutta kun alla pitää vaikka kauluria tarvittaessa niin ei pääse kaulakaan sitten paleltumaan. Kyllä näin ensimmäisen islantilaisen jälkeen uskoisin kyllä ymmärtäväni kuinka tämä villitys voi viedä mennessään.

Seuraava malli ja lankavaihtoehdot eri väriyhdistelmineen pyörivät jo ajatuksissa.

Malli: Siiveniskuja
Lanka: Istex Léttlopi
Puikot: 3,50mm ja 4,50mm
Koko: XXL
Paino: 699g

 

Ohdake-neuletakki

 

 Tässä islantilaisvillapaitojen villitsemässä ajassa olen pitkään jo tuntenut kasvavaa halua neuloa ainakin yhden sellaisenkin, mutta kesällä vielä maltoin mieleni ja malliksi valikoitui jo myös jonkin aikaa mielessä pyörinyt Sari Nordlundin Novitalle suunnittelema Ohdake- neulepusero. Se alkoikin valmistua mukavasti kesän kuumimpaan aikaan. Neuloin sitä pihalla nautiskellen auringon lämmöstä ja saatoinpa neuloa hitusen auringon hellivää lämpöä ja kauniita ajatuksia säikeiden mukaan talvella ilahduttamaan. 

                                         

 Villapaitoja aikuisen koossa en ole neulonut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen ja silloinkin vain muutaman. Sen jälkeen olen vaatteina neulonut lapsille muutamia villapukuja vauva-aikoina, muuten tekeminen neulomisessa on ollut pääpainotteisesti varmasti sukissa. Nyt iski kuitenkin halu neuloa jotain suurempaa ja niinpä sitten 3,75mm:n puikoille pääsi Ohdake paita, tai tai päätinkin, että itselleni olisi käytön monipuolisuuden kannalta parempi tehdä villatakki, koossa XL. Pusero on suunniteltu Muumi-langalle, mutta minä halusin neuloa sen Dropsin Merino Extra Fine langasta.

               

 Ja mallitilkku...niin mikähän sekin on...niin laiska olen kyllä sitä tekemään. Jos olisin sen tehnyt niin olisin valinnut työhön pienemmöt puikot tai koon, sillä niin olisin saanut selville kuinka paljon ,erino kastelussa venähti.  Niin ja siinä alun innostuksen lomassa en sitten taaskaan jaksanut lukea ohjetta kunnolla, vaan sujuvasti sitten ohitin niskan lyhennetyt kerrokset, mitkä todellakin olisivat olleet nyt paikallaan.

 Edessä oli vielä elämäni eka steekkaus ja sitä pitkittääkseni päätin sitten että haluan taskut ja niinpä poimin silmukat sopivista kohdista ja neuloin taskupussin tasona ja ompelin laidat kiinni...Niin jälkiviisaana olisi voinut vaikka senkin miettiä etukäteen niin olisi saanut taskupussit nätimmin sisäpuolelle, mutta ihan asiansa ajaa noinkin. 

Steekkaus kyllä hirvitti kovasti, mutta niin se vain onnistui ilman suurempia kommelluksia. Vetoketjun ompelin käsin ja silti se hieman kupruilee, mutta niin se saa hieman tehdäkin. Onhan se kuitenkin itse tehty, mikä jo sinällään on mahtava juttu. Takki eteni aina silloin tällöin ja syksyn ensimmäisille pakkasille se valmistuikin juuri sopivasti. Ennen kastelua takki tosiaan vaikutti sopivammalta, mutta kastelussa lanka pääsi venähtämään ja tuloksena on hieman ylisuuri, mutta ihana takki kotoiluun ja ulkoiluun.

Malli: Novita/Sari Nordlund Ohdake-neulepusero
Lanka: Drops Merino Extra Fine
Puikot: 3,75mm
Koko:XL
Paino:

Sukka-Finlandia 2021: Etappi 3; Jäke sock

 Tammikuu lähenee loppuaan ja on jo kolmannen etapin vuoro tämän vuotisessa sukkakisailussa. Niille, jotka ei vielä tiedä mitä Sukka-Finlandia kisa oikein tarkoittaa, niin se on leikkimielinen sukkakilpailu, jossa kisaillaan sukkienneulomisnopeudessa. Uusi ohje ilmastyy aina etukäteen ilmoitettuna päivänä ja kellon aikana. Etukäteen on ilmoitettu myös tarvittavan langan määrä ja vahvuus. Sitten vain jokainen kisailija voi alkaa neulomaan, kukin omaan tahtiinsa. Tarkemmin kisan sääntöihin ja kuulumisiin voit käydä tutustumassa vaikka Sukka-Finlandian sivuilla täällä.

Tällä kertaa kolmos etapin suunnittelijana on Eva Roos-Rautakorpi ja sukkien malli on nimeltään Jäke sock. Sukkamallin värityksen innoittajana on ollut Tuusulanjärven maisemat, sen vehreä luonto, poutapilvet sekä Järvenpään nimikkokukka keltavuokko. Valkoinen edustaa lunta ja tähtimäinen pintaneule tuo mieleen öisen tähtitaivaan. Ohjeen nähtyäni valitsin omiin sukkiini värit kotoa löytyvistä Dropsin Fabel langoista. Päädyin luonnonläheisiin väreihin, jotka näin jälkikäteen ajateltuna tuovat mieleen ehkäpä syksyisen vuoden ajan, ruskan alkamisen sekä sadonkorjuun ajan, luonnon vielä hieman vihertäessä ja valmistautuessa tulevaan talveen. 

Ennätin aloittaa sukat juuri ajallaan ja päästä alun taitoksen neulomisessa hyvään vauhtiin, kunnes oli lopetettava hetkiseksi, jotta pääsimme kurkistamaan ultraan mitä masuasukille tällä hetkellä kuuluu ja kuinka siellä kasvetaan. Kaikki oli hyvin ja niin kuin pitääkin. Sittenpäs pääsin neulomaan taitereunat loppuun. Niiden tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Silmukat luotiin koukun ja apulangan avulla, joka sitten taiteosion reunojen yhdistämisvaiheessa purettiin pois ja silmukat neulottiin yhteen puikoilla olevien silmukoiden kanssa. Näin tehden sukan taitereunasta ei tullut kiristävä vaan se venyy juuri sopivasti. Kivasti oli ajateltu myös sekin seikka, että taitteen sisäreuna on erivärinen kuin muu sukka ja väri pilkistää hieman sisäpuolelta.

Pienten ruokailu ja vessataukojen kanssa loppupäivä sujuikin joutuisasti sukkien parissa. Aluksi aloitin sukat 2,5mm puikoilla yhtäaikaa loopaten, mutta kantapään käännöksen jälkeen puikot vaihtuivat astetta pienempään 2,25mm:n puikkoihin, jottei sukista tulisi kovin mahdottoman suuret. Tuon pienempiä puikkoja ei löydy niin pyöröinä kuin tavallisinakaan, ehkäpä ne tulee jonain päivänä hankittua.

Purkamiselta ei vältytty toki tälläkään kertaan ja puolenyön lähestyessä huomasin että edellisen tähtikerroksen aikana olin unohtanut tehdä muutaman tähden, onneksi tosin vain toisessa sukassa, joten ei muuta kuin korjaamaan virhettä. Sitten vielä jaksoin tehdä kantapäiden kiilalevennykset loppuun ja päätin lähteä tervehtimään Nukkumattia.

Aamulla sitten reippaana muutaman tunnin unien jälkeen pääsin jatkamaan sukkien parissa puuhastelua ja niinpä ne sitten hieman yhden jälkeen tulivatkin sukat valmiiksi ja kuvatuksi. Tummasta pohjaväristä oli hieman hankala kuvata tähtikuviota, mutta sekin onnistui lopulta niin että kuvion erotti. Vielä lähetys tuomariston arvioon ja hieman ulkoilemaan välillä. Myöhemmin selvisi sitten, että ennätin tällä etapilla ennätin sijalle 11.

Käsialani vaatisi ohuemmille langoille ehkäpä juuri vaikka ne 2.00 mm:n puikot, jotta saisin aivan ohjeenmukaiset sukat. Näistä tulikin siis ohjeen 38/39 kokoa hieman suuremman noin 42 koon sukat, mutta sepä ei haitannut mitään sillä mies ilmoittikin että ohuemmille villasukille olisikin jo hieman tarvetta. Pääsevät siis hetimmiten käyttöön.

Tähän etappiin ja sukkamalliin liittyy myös luovasarja, jossa voi neuloa sukista omanlaisen mallin, kunhan alkuperäinen malli on tunnistettavissa sukista. Aikaa luovanmallin neulomiseen on kisan päättymiseen asti. Saapas nähdä innostuisinko miettimään niidenkin suunnittelua ja neulontaa.

Malli: Jäke sock, Eva Roos-Rautakorpi
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,25mm ja 2,50mm
Koukku: 2,50
Koko: ohje 38/39, minun käsialalla n.42
Paino: 81g