Ei siitä isompaa peittoa tullutkaan. Olin aloittanut virkkaamaan Pajuneliö ohjeen mukaisia paloja, kirjasta Jan Eaton: 200 virkattua ruutua, joskus muutama vuosi sitten. Muistaakseni oli tarkoitus tehdä siitä peitto tytölleni. Niin siivä vain oli käynyt että innostus lopahti ja malli vaihtui aivan muuhun. Ehdin kuitenkin virkata kymmenen palaa ja tuolla ne olivat lankalaatikossa odottamassa kun tein uuden vuoden kunniaksi lankainventaariota.
Laatiokoistahan löytyi useampikin keskeneräinen tekele, joita koitan saada tämän vuoden aikana valmiiksi. Inventaario kertoi myös että lankavarasto oli hiukkasen(öh...muutaman kilon...ehkä...)lihonut vuoden aikana, vaikka paljon oli sitä lankaa kyllä kulunutkin. Jospa tänä vuonna se ei ainakaan kilomääräisesti kasvaisi yhtään vaan ehkäpä jopa hieman vähenisi. Toki jos tarvetta tulee, tai tulee tarjous jota ei vain yksinkertaisesti voi ohittaa niin kyllähän sellaiset on hankittava, eikös vain...Mutta palataanpas taas neliöiden pariin. Nuorimmat tytöt ovat nyt innostuneet leikkimään nukeilla, niin ajattelin sitten tehdä nukeille oman peiton ja yhden palan jäädessä yli, virkkasin siihenkin reunat ja sehän käy vaikka pään aluseksi. Kun olin yhdistänyt palat niin virkkasin vielä pari kiinteätä kerrosta ja simpukkareunan. Ai, että tulikin kauniit. Olisi se vain isompanakin peittona ihana, mutta hyvä näinkin. Pääsevät nuketkin yöksi lämpimään peiton alle.
Malli: Pajuneliö kirjasta Jan Eaton: 200 virkattua ruutua Lanka: Adlibris babymerino Koukku: 2,5mm Koko: peitto 26*54cm, päänalunen 14*14cm Paino: Yht. 115g |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi ja mukavaa päivänjatkoa sinulle!