keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Kesäiset kukkamekot

Kesällä sain idean että tuleviin häihin ompelen pikkuneideille itse juhla-asut. Halusin itse tehdä niihin kaavat, kun siitä on jo todella pitkä aika kun olen kaavoja muokkaillut. En suinkaan piirtänyt tälläkertaa kaavoja aivan alusta asti, vaan peruskaavaa muokkaamalla mekkojen kaava sitten syntyi. Peruskaavat otin kirjasta Lasten pukineiden peruskaavoja, joka on tullut hankittua silloin joskus muinoin opiskeluaikoina. Kirjasta löytyy peruskaavoja ja mittoja koosta 62 lähtien pitkälle nuoruuteen, tyttöjen 176 cm ja poikien kokoon 194cm asti.
Kankaita kun on jotenkin kummallisesti päässyt kertymään vuosien saatossa, niin sieltähän pinojen seasta löytyi juuri sopivat kankaat näihin mekkoihin. Mekoista tuli täyskellohelmalliset ja kokonaan vuoritetut. Varsinaisiin juhlamekkoihin olin suunitellut piilovetoketjua taakse, mutta nämä toimivat hyvin nappihalkiolla, johon toiseksi nuorimmainen sai valita mieleisensä napit nappilaatikosta.
No, nämä kukkamekothan eivät olleet ne varsinaiset juhla-asut, vaan harjoitusmekot, jotta näkisin kuinka kaavat oikein toimivat. Ja kuinka ollakkaan ei valmiisiin tarvinnut sitten alkumittausten ja muokkausten jälkeen kovin suuria muutoksia tehdäkkään. Vaikka mekot kulkivatkin kokoajan harjoitusmekon nimellä, niin käyttöä varten ne kuitenkin oli ajatuksena kokoajan tehdä. Ja kuinka ihanan juhlavat ja keveän kesäiset näistä mekoista sitten tulikaan.




Malli: omaa kuosittelua. Pohjana ollut peruskaava: Hillevi Arkko, Marja-Leena Koskinen, Irmeli Maunonen-Eskelinen: Lasten pukineiden peruskaavoja
Koot: Noin 80cm ja 98cm


 

torstai 10. syyskuuta 2020

The Great Giana Sisters

 Kaksi vuotta taisi kestää tällä neitokaisella syntyä ideasta valmiiksi. Vuosi ehti ajatuksesta vierähtää, ennen kuin sain sopivat langat aikaiseksi tilata ja puolikas vuosi varmaan siitä, ennen kuin ajatus piirtyi sekavaksi luonnokseksi paperin kulmaan. Aina silloin tällöin projektien välissä työ pikkuhiljaa eteni ja niin vain kävi että vihdoinkin  pikku pörröpää oli valmis.

Typykän esikuvana on 1980-luvun pelihahmo, pelistä The Great Giana Sisters. Kun mallina on pieni ja epäselvä pikselihahmo, niin hieman sai käyttää omaa mielikuvitusta, siitä millainen hahmo voisi olla virkatussa muodossaan. Neitokainen on siis virkattu oman pään ohjeistuksen mukaan, eikä siihen löydy ohjetta. 

Eniten päänvaivaa meinasivat tuottaa hiukset, kuinka niistä saisi pörröiset ja tuuheat. Sitten sain ahaa elämyksen... Jokusen kerran on tullut purettua, jo neulottua lankaa ja sehän on aika kiharaista. Niinpä tuumasta toimeen neuloin palasen, jonka sitten vielä kastelin ja kuivatin. Ajattelin että kiharat saattaisivat niin kestää paremmin. Palasen leikkasin sitten muutamaan sopivan kokoiseen palaan, jotka sitten purkasin ja solmin hiuksiksi. 

Myös kasvojen teko mietitytti kovasti ja koska neitonen ei ollut menossa pienten lasten leikkeihin, vaan enemmänkin koristeeksi, niin otin mallia aiemmin virkkaamastani Mario Brossista. Sitä pääset kurkistamaan täältä. Leikkasin siis silmät ja suun huopapaloista, jotka sitten kiinnitin liimaamalla.

Poskiin vielä hieman punaa ja vihdoinkin typykkä oli valmiina lähtemään seikkailemaan ja kohti uutta kotia.

Ennen muuttoa uuteen kotiin, piti päästä kokeilemaan hiekassa leikkimistä.

Myös puukasaan oli kiivettävä.

Kukkapenkistäkin pilkisti jo kukkasia, vaikka lunta oli vielä maassa hiukkasen.

Aurinkokin lämmitti jo kovasti, niin piti hetki huilata ja nauttia lämmöstä.

Ja sitten kohti uutta kotia.

Nyt sitä mennään.

Hieman kyllä meinaa jo jännittää, millaiseen kotiin pääsee.

Nyt sitä ollaan perillä, heippa vaan kaikille!

Malli: omasta päästä
Lanka: Drops Muskat, Novitan cotton soft
Koukku: 2,5mm


tiistai 1. syyskuuta 2020

Oksa


Keväällä sain pienen vinkin, että vaaleanpunaiselle huiville olisi tarvetta. Sopivaksi langaksi värin perusteella valikoitui Svarta Fåretin Merilla lanka, joka sisältää 60%  merinovillaa ja 40% akryylia. 
Ihanan pehmeä ja ohut lanka(50g/400m). Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut tarkoitus neuloa aivan untuvankevyttä pitsihuivia, niin neuloin huivin kaksinkertaisella langalla ja 4mm:n puikoilla. 
Sopivan mallin löysin Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalun shaalit: Pitsin aatelia kirjasta. Mallikerran nimi on Oksa 1 ja lisäsin molempiin reunoihin 6 ainaoikein reunuksen, sekä alkuun ja loppuun neuloin myös muutaman ainaoikein kerroksen reunukseksi. Kirjassa on toinen toistaan kauniimpia pitsineulemallia, joista voi koota ja neuloa mieleisensä huivin ja tälläinen syntyi tällä kertaa.
Keväällä muistelisin mitanneeni ja punninneeni huivin, mutta tietenkin ne mitat on kirjattu johonkin lapun kulmaan, minulle tyypilliseen tapaan ja se lappuhan on varmaan kadonnut jo aikoja sitten. Huivikin on pääsyt jo käyttäjänsä mukaan, mutta vajaat kaksi kerää siihen kuitenkin kului ja kokokin oli käyttäjälle mieluisa ja sopiva. 



Malli: Kirjasta Haapsalun shaalit: Pitsin aatelia, Siiri Reimann ja Aime Edas
Lanka: Svarta Fåret Merilla
Puikot: 4mm