Tiskiliinoja

 40 silmukkaa aina oikein, nelosen puikoillaja lankana Blend Bamboo. Näin syntyivät nämä pikatiskiliinat, kun tuli akuutti tarve, entisten jo hajoillessa kovasta käytöstä. Neuloin niin kauan, että tuloksena oli neliö. Toisen liinan reunaan virkkailin kaaria ja toisen reunat huolittelin rapuvirkkauksella. Siinäpä se lyhyesti ja ytimekkäästi ja hyvin pyyhkii jälleen.

Malli: Oma
Lanka: Blen bamboo
Puikot ja koukku: 4mm

Kukkasukat

Väriä syksyyn.

Taaperon kasvaessa sukat tuppaavat jäämään pieneksi ja näin äidillä on hyvä syy neuloa niitä taas lisää.

Novitan 7-veljestä langoilla syntyi iloisen kirjavat sukat, joissa olen käyttänyt yksiväristä resorin alussa, kantapäässä ja kärjessä, sekä kukissa. Sopivasti löytyi samoja sävyja kuin sateenkaarenväreissä raidoittuvassa ihanassa raitalangassa.

Reilun polvimittaisen varren aloitin 48 silmukalla ja kaventelin nilkkaa kohden kahdeksan silmukkaa pois. Joustin ja jalkapöydän päälliosa on neulottu kolme oikein, yksi nurin joustimelle. Kukkiin etsin ohjetta netin syövereistä, kuitenkin sitten omalla tavalla soveltaen.  Kukat kiinnitin korkealle varteen, niin mahtuu hyvin talvikengät jalkaan ja kukkaset kurkistavat reunan yli, eivätkä paina kengässä. Kantapää on vahvistettua neuletta ja reunoissa on 3 ainaoikein silmukkaa. Hieman sukat olivat kuvaushetkellä suuret, mutta aivan kohta juurikin sopivat.

Kyllä uusissa sukissa sopii sipsutella.

Ihanaa, mukavaa ja lämpöistä.

Malli: Oma
Lanka: Novitan 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm
Koko: n.26-27

 

Jalopeuran puutarhassa

Kesällä Lumi Karmitsa järjesti jälleen yhteisneulonnan ja olihan se taas hypättävä mukaan porukkaan sitä neulomaan. Ohjeen sai yhteisneulonnan aikana ilmaiseksi ja vieläkin sen voi ostaa Ravelrysta tai Handfinnished verkkokaupasta. Luvassa oli tälläkertaa polvisukat ja enpä ole tainnut kovin monia näin pitkiä sukkia, neulonut näin ohuella langalla. Pohjavärinä minulla oli Adlibriksen Socki Finen tummanharmaa ja kuvioissa Dopsin Fabel. Puikkojen kokona oli 2,5mm. Pyöröillä ja kahta yhtäaikaa tuli nämäkin neulottua.

Yhteisneulonnan alussa kyllä jälleen mieitytti, että mihin sitä tulikaan taas ryhtyneeksi. Ensimmäiset ohjepätkät kun paljastivat mielenkiintoisen ja hieman haastavan nirkkoreunaisen pitsijoustimen ohjeen. Näissä yhteisneulonnoissa on mukavaa, kun ohje tulee pätkissä ja vaikka ohje vaikuttaisikin monimutkaiselta, niin se ei välttämättä lannista tekemisen aloittamisessa kuin jos olisi jo valmis pitkä monimutkainen ohje. Ja on samaan aikaan myös muitan neulojia samassa vaiheessa ja jos mieltä jokin askarruttaa niin on helppo kysyä myös neuvoja. Eipä siis muuta kuin eteenpäin.

Sukkien ensimmäisen eläinkuvion valmistuttua, ohjeen nimenmukainen Jalopeuran puutarha alkoi kasvaa ja valmistua. Sukkiin tuli myös runsaasti silmukointia. Siinäpä sainkin paljon aikaa vierähtäään sillä se kun ei ole vahvin lajini, niin tulipa sitäkin samalla harjoiteltua. Ryhmässä oli todella kauniita sukkia niin silmukoituina, kuin kaksivärisinä ja kuvioväriksi sopii vallan mainiosti myös liukuvärjätyt langat.

Kärkeen olisi vielä voinut neuloa kuvion kovakuoriaisista, mutta sitten sukista olisi tullut hieman suuret, kohteena olevaan jalkaan nähden, joten jätin ne tällä kertaa pois. Myöskin jalkapohjista jätin silmukoinnit tekemättä, ettei sinne tule paksumpia kohtia, jalkaa painamaan. Se kun voi kengässä hieman häiritä.

Kerrassaan ihanat sukat oli Lumi jaksanut taas suunnitella meitä sukkakansaa ilahduttamaan, kiitos siitä!

Malli: Lumi Karmitsan Jalopeuran puutarha
Lanka: Adlibris Socki Fine ja Drops Fabel
Puikot: 2,5mm
Koko: n.37-38

 

Kesäiset kukkamekot

Kesällä sain idean että tuleviin häihin ompelen pikkuneideille itse juhla-asut. Halusin itse tehdä niihin kaavat, kun siitä on jo todella pitkä aika kun olen kaavoja muokkaillut. En suinkaan piirtänyt tälläkertaa kaavoja aivan alusta asti, vaan peruskaavaa muokkaamalla mekkojen kaava sitten syntyi. Peruskaavat otin kirjasta Lasten pukineiden peruskaavoja, joka on tullut hankittua silloin joskus muinoin opiskeluaikoina. Kirjasta löytyy peruskaavoja ja mittoja koosta 62 lähtien pitkälle nuoruuteen, tyttöjen 176 cm ja poikien kokoon 194cm asti.

Kankaita kun on jotenkin kummallisesti päässyt kertymään vuosien saatossa, niin sieltähän pinojen seasta löytyi juuri sopivat kankaat näihin mekkoihin. Mekoista tuli täyskellohelmalliset ja kokonaan vuoritetut. Varsinaisiin juhlamekkoihin olin suunitellut piilovetoketjua taakse, mutta nämä toimivat hyvin nappihalkiolla, johon toiseksi nuorimmainen sai valita mieleisensä napit nappilaatikosta.

No, nämä kukkamekothan eivät olleet ne varsinaiset juhla-asut, vaan harjoitusmekot, jotta näkisin kuinka kaavat oikein toimivat. Ja kuinka ollakkaan ei valmiisiin tarvinnut sitten alkumittausten ja muokkausten jälkeen kovin suuria muutoksia tehdäkkään. Vaikka mekot kulkivatkin kokoajan harjoitusmekon nimellä, niin käyttöä varten ne kuitenkin oli ajatuksena kokoajan tehdä. Ja kuinka ihanan juhlavat ja keveän kesäiset näistä mekoista sitten tulikaan.

Malli: omaa kuosittelua. Pohjana ollut peruskaava: Hillevi Arkko, Marja-Leena Koskinen, Irmeli Maunonen-Eskelinen: Lasten pukineiden peruskaavoja
Koot: Noin 80cm ja 98cm

 

The Great Giana Sisters

 Kaksi vuotta taisi kestää tällä neitokaisella syntyä ideasta valmiiksi. Vuosi ehti ajatuksesta vierähtää, ennen kuin sain sopivat langat aikaiseksi tilata ja puolikas vuosi varmaan siitä, ennen kuin ajatus piirtyi sekavaksi luonnokseksi paperin kulmaan. Aina silloin tällöin projektien välissä työ pikkuhiljaa eteni ja niin vain kävi että vihdoinkin  pikku pörröpää oli valmis.

Typykän esikuvana on 1980-luvun pelihahmo, pelistä The Great Giana Sisters. Kun mallina on pieni ja epäselvä pikselihahmo, niin hieman sai käyttää omaa mielikuvitusta, siitä millainen hahmo voisi olla virkatussa muodossaan. Neitokainen on siis virkattu oman pään ohjeistuksen mukaan, eikä siihen löydy ohjetta. 

Eniten päänvaivaa meinasivat tuottaa hiukset, kuinka niistä saisi pörröiset ja tuuheat. Sitten sain ahaa elämyksen... Jokusen kerran on tullut purettua, jo neulottua lankaa ja sehän on aika kiharaista. Niinpä tuumasta toimeen neuloin palasen, jonka sitten vielä kastelin ja kuivatin. Ajattelin että kiharat saattaisivat niin kestää paremmin. Palasen leikkasin sitten muutamaan sopivan kokoiseen palaan, jotka sitten purkasin ja solmin hiuksiksi. 

Myös kasvojen teko mietitytti kovasti ja koska neitonen ei ollut menossa pienten lasten leikkeihin, vaan enemmänkin koristeeksi, niin otin mallia aiemmin virkkaamastani Mario Brossista. Sitä pääset kurkistamaan täältä. Leikkasin siis silmät ja suun huopapaloista, jotka sitten kiinnitin liimaamalla.

Poskiin vielä hieman punaa ja vihdoinkin typykkä oli valmiina lähtemään seikkailemaan ja kohti uutta kotia.

Ennen muuttoa uuteen kotiin, piti päästä kokeilemaan hiekassa leikkimistä.

Myös puukasaan oli kiivettävä.

Kukkapenkistäkin pilkisti jo kukkasia, vaikka lunta oli vielä maassa hiukkasen.

Aurinkokin lämmitti jo kovasti, niin piti hetki huilata ja nauttia lämmöstä.

Ja sitten kohti uutta kotia.

Nyt sitä mennään.

Hieman kyllä meinaa jo jännittää, millaiseen kotiin pääsee.

Nyt sitä ollaan perillä, heippa vaan kaikille!

Malli: omasta päästä
Lanka: Drops Muskat, Novitan cotton soft
Koukku: 2,5mm

Oksa

Keväällä sain pienen vinkin, että vaaleanpunaiselle huiville olisi tarvetta. Sopivaksi langaksi värin perusteella valikoitui Svarta Fåretin Merilla lanka, joka sisältää 60%  merinovillaa ja 40% akryylia. 

Ihanan pehmeä ja ohut lanka(50g/400m). Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut tarkoitus neuloa aivan untuvankevyttä pitsihuivia, niin neuloin huivin kaksinkertaisella langalla ja 4mm:n puikoilla. 

Sopivan mallin löysin Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalun shaalit: Pitsin aatelia kirjasta. Mallikerran nimi on Oksa 1 ja lisäsin molempiin reunoihin 6 ainaoikein reunuksen, sekä alkuun ja loppuun neuloin myös muutaman ainaoikein kerroksen reunukseksi. Kirjassa on toinen toistaan kauniimpia pitsineulemallia, joista voi koota ja neuloa mieleisensä huivin ja tälläinen syntyi tällä kertaa.

Keväällä muistelisin mitanneeni ja punninneeni huivin, mutta tietenkin ne mitat on kirjattu johonkin lapun kulmaan, minulle tyypilliseen tapaan ja se lappuhan on varmaan kadonnut jo aikoja sitten. Huivikin on pääsyt jo käyttäjänsä mukaan, mutta vajaat kaksi kerää siihen kuitenkin kului ja kokokin oli käyttäjälle mieluisa ja sopiva. 

Malli: Kirjasta Haapsalun shaalit: Pitsin aatelia, Siiri Reimann ja Aime Edas
Lanka: Svarta Fåret Merilla
Puikot: 4mm

Karitsa

Yhdessä taaperon kanssa selattiin Jorid Linvikin Suurta Lapaskirjaa ja neiti pääsi itse valitsemaan mieleisensä mallin ja värit lapasiin. Äiti sitten toteutti toiveen. Hauska tehdä näin pieniä lapasia kun valmistuvat niin sukkelaan. Lankana oli nalle ja neuloin 2,5mm:n puikoilla ja näin ollen lapasista tuli aivan juuri sopivat kaksivuotiaan kätösiä pihaleikeissä suojaamaan.

Kuvan saaminen lapaset kädessä oli hieman haastavaa, mutta ihan hyvätkin sattui useiden kymmenien koitosten joukkoon.

Malli: Karitsa: Jorid Linvikin Suuri lapaskirja
Lanka: Novita nalle
Puikot: 2,5mm

Pohjoista kauneutta

Pieni tovi on vierähtänyt siitä, kun näitä sukkia on kuvattu. Kuten kuvasta voi huomata, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kevään aikana ennätin osallistua myös Merja Ojanperän suunnittelemaan yhteisneulontaan nimeltään Pohjoista kauneutta. Novitan pinkin Nalle-langan ja 3mm:n puikkojen kanssa jäimme jännityksellä odottamaan mitä tuleman piti.  Luvassa oli lyhyet, pitsikuvioiset sukat ja se lupaus piti paikkaansa ja valmiista sukista tuli oikein kauniit vaihtelevine kuvioineen.

Ennätin ottaa kuvatkin vielä ennen kuin lumi suli pois. 

Malli: Pohjoista kauneutta, Merja Ojanperä
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,00mm

Tunikoita pikkuneideille

Todella pitkä aika on siitä kun olen ommellut oikeastaan mitään, jotain korjauksia silloin tällöin. Tässä vuoden sisällä olen saanut ompeluhuoneen, joka on pyhitetty lähes yksinomaan minun käsityötavaroille ja koneille. Huoneessa vallitsee jatkuvasti luova kaaos ja helposti sinne tulee vietyä ja varastoitua myös tavaraa, mille ei juuri sillä hetkellä löydy järkevää sijoituspaikkaa.

 Kun sitten huoneeseen keräsin ympäri taloa olevista kaapeista ja laatikoista kaikki teemaan liittyvät asiat, niin onhan niitä kertynyt kyllä monen vuoden tarpeisiin. Silti sitä kummasti aina vain huomaa niiden lisääntyneen...merkillistä... No, mukavahan se on, että jos ja kun inspiraatio iskee niin on mistä aloittaa.

Näiden tunikojenkin kanssa kävi hieman niin, että ensin ompelin varastojen kätköistä miesväelle boxereita.  Sitten kuminauha loppui ja sitä piti tilata lisää ja ihan vain sattumalta tulin tilanneeksi muutaman palan kangastakin. Farmarikangas löytyi Kangastukusta kuminauhojen ja parin muun trikoopalan kanssa. Ilmapallokangas puolestaan hyppäsi tilauskoriin lähes kuin itsekseen, Kässämessut netissä tapahtumaa selaillessani, ihanasta Ommelkuplan verkkokaupasta. Saattoi sekin valita itselleen pari kaveria, ettei tarvitse yksin matkustaa uuteen kotiin =)

Noh, nyt kun se innostus oli ompelemiseen syttynyt niin piti vielä kokeilla miten se kaavojen teko ja muokkaaminen sujuu ja kyllähän noista tuli lopulta ihan käyttökelpoisia vaatteita ja puolivuotias ja 2-vuotiaat neidit olivat oikein tyytyväisiä. Kuvissa vaatteet vielä loppusilitystä vailla, kun piti päästä heti niitä kokeilemaan. Kaikkiin tunikoihin tein myös erilaiset taskut ja isompaa neitiä varsinkin se kovasti ilahdutti. 

Myös tällaisia koristeita innostuttiin lasten kanssa yhdessä tekemään.